Julkaistu tehnyt

Kieli luo yhteyttä

Eilen oli juhlapäivä. 29.1. on työnohjauksen päivä Suomessa. Monin paikoin sitä juhlittiin erilaisin työnohjausksesta kertovin tapahtumin ja työnohjaajien kokontumisten voimin. Pirkanmaan STOryn työnohjaajatkin kokoontuivat alueiltaan, jonne minä en päässyt, sillä olin töissä.

Pirkanopiston Toimiva perhe -kurssin  ensimmäinen kokoontuminen oli Pirkkalassa. Samalla alkoi 10. Toimiva perhe -ohjaajavuoteni. Paljon on omassa elämässä muuttunut kymmenessä vuodessa, samoin työssäni ja erityisen hyvin muutoksen näkee lapsista. Pikkulapsiperheaika on muttunut teinien vanhemmuuteen. Perhe-elämän haasteet ovat muuttuneet totaalisesti. Ainoastaan nukkumaanmenemiseen liittyvä viivyttely on säilynyt kautta vuosien, samoin lähtökitka.

Olen oppinut valtavasti näiden vuosien aikana. Olen kasvanut lasten mukana. Olen oppinut käsittämättäömän määrän uusia sanoja ja sanontoja lasteni harrastusten ja kiinnostusten kautta. Olen istunut matineoissa, soittotunneilla, säbähalleilla, tanssinäytöksissä ja skeittiparkeilla. Olen kuljettanut, kulkenut ja seilannut monissa paikoissa perheen kanssa.

Eilen pysähdyin miettimään lukemaani ja käyttämääni kieltä. Tunnistan puhekieleni ja suomenkielen väännökseni. Jäin myös miettimään erityisesti verbien käyttöä. Päivi Räsäsen kommentointia kuvattiin somessa verbillä ”paheksui”. Paheksuiko hän, vai oliko ennemminkin kriittinen, harkitseva tai ylllättynyt? Uutisioidaanko tiettyjä henkilöitä heidän saamansa maineen perusteella ilman sen kummenpaa kritiikkiä? Perheessämme on keskusteltu ”valittaa”-sanasta. Mikä kaikki on valitusta? Itku? Pyytäminen? Käskeminen? Huomauttaminen? Hoputtaminen? Muistuttaminen? Kysymyminen? Vai ihan mikä tahansa sanottuna tietyllä äänensävyllä? ”Ainä sä valitat”.

”LÄNDÄSIN LIPPARIN TOHON HÄNKKÄÄN” on Mikko Saajorannan Suomen kielen kandidaattityö Oulusta. Se kertoo skeittaamisen so. rullalautauluun liittyvästä kielestä. Kieli luo yhteyttä, muodostaa yhteisön, yhteisen ymmärryksen ja luo lajille ominaisen sanaston. Uskokaa tai älkää todella moni näistä sanoista on mulle tuttuja. Ihan kaikkia temppuja en osaisi nimetä niitä nähdessäni, mutta tunnistan temppujen vaikeustasoja ja niiden erilaisia versioita. Kahdeksan vuotta skeittiparkin reunalla ja erilailla halleilla ei ole mennyt hukkaan. Tutkielma on myös harvinaisen viihdyttävästi kirjoitettu. Sen avulla voi pohjustaa omaa tietotasoa kohti Tokion olympiakisoja 2020, jossa skeittaus on mukana uutena lajina.
Temput, joissa liu’utaan erilaisia pintoja pitkin, ovat slideja tai grindeja riippuen siitä, millä laudan osalla liu’unta tapahtuu. Grindeja ovat ne temput, joissa liu’unnassa käytetään jompaakumpaa tai molempia laudan akseleista eli trukeista. Slideissa puolestaan iu’untaan käytetään laudan etupäätä eli nosea, takapäätä eli tailia tai laudan keskiosaa. Liukuviin temppuihin voidaan lisätä vielä manualit, joissa liukuminen tapahtuu vain kahdella rullalaudan neljästä rullasta. Kourujen ja kulmien reunoilla tehtäviä paikallaan olevia temppuja kutsutaan lip trickeiksi. Niitä tehdäänyleensä ramppien reunoilla käsiä ja laudan eri osia käyttäen. Flip trickit, grindit, slidet ja

lip trickit ovat siis kattotermejä lukuisille tempuille, joilla on jokaisella oma nimensä.
Mun kysymys on lähinnä itselleni, että millaisen maineen ja maailmaan mä on luonut kielenkäytölläni? Kun musta tai mun tekemisistä tai sanomisista puhutaan, mitä verbiä silloin herkimmin käytetään? Kenen mun kielenkäyttöni ottaa sisäpiiriinsä ja kenet saatan tahtomattani rajata ulos? Miten ystävällisesti laajentaa lähellä olevien ihmisten tietotaitoa ja sanavarastoa ilman että suljen muita ulkopuolelle? Miten tätä vois soveltaa kirkolliseen kieleen ja kontekstiin? Entä työnohjaukseen? Tai kouluttamiseen? Miten teinien vanhempana puhua kasvatuksesta niin, että pikkulapsiperheet löytävät sieltä samaistumiskohdan?  Miten olla paras mahdollinen vuorovaikutustaitojen ja kielenkäyttäjä silloinkin, kun on nälkä ja väsy?
Julkaistu tehnyt

Konmarituksen lahja

Marie Kondon kirjat Siivouksen elämänmullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys ovat tehneet minuun vaikutuksen. Olen ollut jo vuosien ajan mukana myös Facebookissa olevassa yli 55 800 jäsenen Konmari Suomi -ryhmässä . Tämän vuoden alussa sain uutta puhtia katsomalla Netflixistä Marie Kondo: Kodit järjestykseen – sarjaa . Harvan sarjan olen ensimmäisestä jaksosta alkaen laittanut paussille siivotakseni jotakin innoissani.

Kondon kirjat ovat olleet inspiroivan alun jälkeen hieman hitaammin vaikuttavaa laatua minussa. Olen ajatellut asioita uudella tavalla. Olen siivonnut, vaikkakin prosessi on vielä pahasti kesken. Olen miettinyt, mitä haluan ostaa/muuttaa/parantaa omassa (työ)elämässäni, kodissani, parisuhteessani, terveydessäni jne. Olen halunnut myös satsata itseeni monen vuoden jälkeen. Olen ollut aiemmin enemmän toisia varten kuin itseäni varten. Olen joutunut rajaamaan asioita, itkemään, kiukuttelemaan ja osoittamaan rajojani ja rajallisuuttani myös hölmöillä tavoilla. Olen kasvanut sisäisesti ja keventynyt ulkoisesti. Olen joutunut nöyrtymään ja ymmärtämään omaa ymmärtämättömyyttäni. Edelleen tai oikeastaan selkeämmin ymmärrrän, että on olemassa valtava määrä ihmisiä, joita en todellakaan ymmärrä.

Alkuviikon paperisiivouksessa löysin aarteen. Omat muistiinpanoni kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiviltä 2000-luvulta. Ihailemani viisaan teologin,  Martti Lindqvistin luennolta kirjoittamani muistiinpanot hohtivat kuin helmet tähän päivään. Miten ajankohtaisia hänen ajatuksensa olivat myös tässä tammikuussa kutakuinkin 19 vuotta myöhemmin.

”Abraham oli uhraamassa poikaansa Iisakkia, kun luuli Jumalan vaativan sitä. Kenenkään ei tarvitse uhrata yhtään perheenjäsentä työlleen!”

”Jos yrität työntekijänä ratkaista itsesi ja kaiken, mitä he sinulta pyytävät, se on aivan liian vähän ihmisille.”

Jäin miettimään sitaatteja, joita muistiinpanoni pelkästään ovat. Tätä en olisi löytänyt, jos a) en olisi säilyttänyt sitä b) siivonnut paperipinojani ja kansioitani. Aion liimata tämän muistiinpanon muistikirjaani. Muistikirjani ovat aarteitani, jotka tuottavat minulle iloa. Ne myös pysyvät hyvin pystyviikattuina hyllyssä. Ne ovat kirjoja, joista lähden hakemaan inspiraatiota, muistelemaan asioita ja joista saatan uudelleen lämmitettynä pitää saman opetuksen uudelleen. Ja sitten epäsuora kolleegan muistinvarainen lainaus yhteiseltä raamattuopettajaltamme. Hän sanoi Eero Junkkaalan joskus sanoneen, ”että jos aiot tehdä niin huonon opetuksen, että aiot  pitää sen vain yhden kerran, se kannattaa jättää pitämättä. Hyvin valmisteltu opetus kannattaa tallettaa ja tehdä niin hyvin, että sen voi pitää uudelleen jossakin toisessa tilaisuudessa.” Olipa lause oikeasti Eerolta tai ei, niin ostan ajatuksen.

Ja sitten tunnustus: olen pitänyt niitä uudelleen pidettäviä hyvien muistiinpanojen opetuksia ja sitten niitä, joita ei ehkä olisi kannattanut pitää edes sitä yhtä kertaa. Martti Lindqvistin luonto sensijaan on kestänyt hyvin aikaa. Puhutteleeko luentomuistiinpanoni sinua tänään? Ja jos niin mikä kohta kolahtaa?

Julkaistu tehnyt

väärinymmärrystä ja läsnäoloa

Väärinymmärtäminen paljastaa meistä itsestämme jotakin sellaista, mihin tavallinen keskustelu ei yllä. Ihmetellessämme jotakin, tulemme sanoittaneeksemme jotakin, joka on meissä tässä ajassa läsnä. Tajusin sen oman hölmöilyni kohdalla. Oman ajattelun, sen väärinymmärretyn tai oikeaksi luullun jakaminen synnyttää yhteyttä, keskustelua ja puhdistaa ilmaa. Joku viisas ajattelija (en löytänyt lähdettä tähänmistään vaikka kuinka etsin, lisään tähän, jos löydän) sanoi, että on oikein hyvä ymmärtää joskus väärin. Silloin huomaa kuinka samaa mieltä oikeastaan on.

Sillassa roikkui paljon erilaisia lukkoja. Rakkauslukkoja.Tuosta yhdestä lukosta tokaisin miehelleni, että onko toi lukko ajastimella? No joo, eipä ollut, mutta monet ihmssuhteet tuntuvat nykyään olevan.

Kävimme mieheni kanssa lauantaina Kööpenhaminassa. Todellakin siis vain lauantaina. Lähdimme aamulla ja tulimme takaisin puolen yön jälkeen. Ei mikään luontoystävän vaihtoehto, mutta tarpeellisen tuntuinen irtiotto arjesta ja samalla synttärilahja miehelleni. Lähdimme reissuun vailla tavoitteita ja aikataulusta muun kuin meno- ja paluulennon suhteen.

Ensimmäiseksi kävelimme Nyhavniin. Toisella puolella näkyivät kauniit ja kuuluisat turistipostikorttienkin ikuistamat rakennukset. toisen puolen jäädessä niiden varjoon. Mun sympatiat sai jostakin syystä tämän vastapuolen oman aikakautensa lapsi. Sullotttuna kahdeen muun aikakauden väliin. Mitähän tämä tulkinta kertoo minusta? Entä mitä kuva tai sen tulkinta puhuu sinusta tai sinulle?

Matka oli onnistunut. Ihan niinkuin ulkomailla olis ollut, tokaisi mieheni kotimatkalla. Hyviä keskusteluja, pientä seikkailumieltä, kävelyä jalat kipeiksi asti, ruokailua tanskalaisittain ja puhetta, pysähtelyä, kuvaamista ja ajattelua. Jopa lapsellista innostusta, kun ajeltiin metrolla, jossa ei ole kuljettajaa. Tuli ihan Harry Potter -fiilis, kun istuimme siinä metron etupenkeillä katsellen kun ohjaamaton juna kiitää tunnelissa.

Ehkä aika ironista, että reissun paras teksti löytyi metroaseman remppaseinästä Kongens Nytorv -metroasemalta, josta lähdimme paluumatkalle kohti lentokenttää. Tai no, ehäpä loogistakin, että Saksassa olutmainoksessa on diipein sanoma. Läsnäolon lahja. Tai ehkä diippiä onkin se, että just tää puhutteli mua. Just nyt.
Julkaistu tehnyt

Kuulluksi tulemisesta

Kuva on Gummeruksen kirjasta Jaxuhali & kivat sulle, voimalauseita sieltä minne aurinko ei paista.

Uusi vuosi on minulle aina uuden aloittamisen aikaa. Nyt kun sain verkkosivuni pienen katkon jälkeen jälleen toimimaan, päätin aloittaa oman yritykseni blogin kirjoittamisen. Viikottain ilmestyy uusi kirjoitus itseni, yrittäjyyteni tai kuulluksi tulemisen näkökulmasta.

Tänä vuonna olen monen muun keski-ikäisen naisen tavoin päättänyt satsata itseeni. Teini-ikäisiä lapsia lähinnä huvitti, kun kerroin uudenvuodenlupauksekseni, että aioin syöttää, nukuttaa ja liikuttaa itseäni, jotta pysyn terveenä ja hyvinvoivana. Aikuiset ihmiset paremmin ymmärsivät mistä puhun.

En edes sitten viitsinyt lapsilleni jakaa jatkoajatusta hyvinvointini suhteen. Aion tarkemmin kuunnella muita ja itseäni. Edelleen nimittäin ajattelen, että nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on henkisen jaksamisen kannalta ihan olennaisessa osassa. Myös se, että kuuntelen itseäni.

Kävin tammikuun alussa kirjakaupassa, kun etsin syntymäpäivälahjakirjaa anopilleni. Löysin lahjakirjan lisäksi toisen kirjan, josta olen nyt viikon ajan jakanut sarkastista riemua kaikille jutulle tulleelle. Jotenkin tämä kirja on osunut minulle sopivaan nauruhermoon – ja onhan näissä totta toinen puoli.

Kirjan syvälliset mietelauseet sekä saavat minut läymäyttämään otsaani, että nauramaan itselleni, vai mitä sanot tästä:

”Jokainen päiväsi voi olla täydellinen.
Mutta ei ole.”

Tai tästä:

”Toisilla lahjakkuus on synnynnäistä, toiset joutuvat näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteensa. Ja sitten on sellaisia kuin sinä.”

Pysähdyin siis. Kuuntelin itseäni. Jaoin iloani toisten kanssa. Tulimme kaikki hyvällä tuulella kuulluiksi ja nähdyiksi. Nauroimme yhdessä. Onnistuin.

Ja kirjavinkki niille, jotka haluavat pysähtyä tämän erilaisen mietelausekirjan äärelle:

Julkaistu tehnyt

Yritystä ja arvostusta

Haastattelu: Pia Korhonen, Suomen Viikkolehti 15.11.2018 Nro 46

Olen taas elämäni ohjaksissa. Edellisen päivityksen jälkeen (viime syksyltä) on tuntunut, että olosuhteet ovat vieneet minua ja elämä on ollut erilaisten tulipalojen sammuttelua. Nyt alkaa olla jälleen sellainen olo, että voi ajatellen ja ennakoiden tarttua asioihin. Ohjakset ovat palanneet käteeni. Tekemistä edelleen riittää, mutta nyt asioihin voi varautua, varustautua ja niitä voi tehdä yksi kerrallaan.

Kun Suomen Viikkolehdestä pyydettiin haastattelua, vastasin kyllä ja samalla pysähdyin reflektoimaan omaa työotettani sekä seurakunnassa että omassa yrittäjän hommassani. Molemmat vaativat pysähtymistä, aikaa ja toimeen tarttumista. Vapaakirkon lehtenä jutussa pohdittiin enemmän seurauntatyötäni, mutta sama minä olen yrittäjänäkin, vaikka kaikkea ei aina sanota ääneen, eikä käsitöistä arvaa millä arvopohjalla niitä tekee. Työnohjauksessa arvoni ovat minussa vaikkei niitä senkummemin käsiteltäisikään.

Oletko sinä miettinyt, mitkä arvot ovat toimintasi takana, miten ne näkyvät arjessasi ja mihin toimintasi tähtää?

Julkaistu tehnyt

Kasvatusta ja kasvua Toimiva perhe -kurssilla

 

Toimiva perhe -kurssi toteutuu tänä syksynä  Pirkan opiston kanssa yhteistyössä kahtena erilaisena versiona. Toinen toteutetaan iltakurssina Tiistaisin Lempäälässä ja toinen kahtena viikonloppuna Vesilahdessa.

Toimiva perhe on vanhemmille ja kasvattajille tarkoitettu kurssi. Sen aikana opiskellaan selkeää viestintää ihmissuhteissa, löydetään rakentavia tapoja ratkaista ristiriitoja, pohditaan kasvatukseen liittyviä arvoja sekä toimivan keskusteluyhteyden luomista lasten ja vanhempien välille. Lyhyiden luento-osuuksien lisäksi on runsaasti käytännön harjoituksia.

Olisko sulla sellainen olo, että pidempi pinna ja vähän kättä pidempää olisi tarpeen kotona ja töissä? Täältä voisi löytyä rakentavia vaihtoehtoja kaikenlaisiin tilanteisiin.

Minulle tämän kurssin käyminen ja ohjaaminen on luonut perustan myös työnohjauksellisiin tilanteisiin, sielunhoitokeskusteluihin, ryhmän vetämiseen, haastavien tilanteiden läpikäymiseen ja uhmaikäisten ja murrosikäisten kanssa elämiseen kotona. Suosittelen.

Ja jos nämä minun kurssipaikkakunnat eivät osu sinulle kohdilleen eikä matkailu avarra, niin kysy vastaavaa kurssia omalta paikkunnaltasi.

Ilmoittautuminen Vesilahden viikonloppukurssille

Ilmoittautuminen Lempäälän tiistai-iltojen kurssille

Julkaistu tehnyt

sosiaalista mediaa valokuvaajille

Tällä viikolla minulla oli parina päivänä mahdollisuus olla  kouluttamassa sosiaalisen median käyttämistä valokuvausalan työntekijöille ja yrittäjille Tampereella Visuaaliviestinnän instituutissa.

Ennen pysähdyttiin kirkonmäelle jumalanpalveluksen jälkeen vaihtamaan kuulumisia tai mentiin toripäiville jutulle,  nykyään kaikenlainen morottaminen, mainostaminen ja tiedottaminen tapahtuu hyvin paljolti internetin maailmassa.  Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti se paikka, jossa rakennetaan sosiaalisia verkostoja ja ollaan vuorovaiktuksessa toisten kanssa. Jos yrittäjällä ei ole kivijalkamyymälää tai studiota, on näkyvyyden ja asiakaskunnan löytyminen vaikeaa tai ainakin haastavaa. Miten tulla löydetyksi ja näkyväksi, jos ei näy.

Sosiaalisen median käyttämisen voi aloittaa niinkuin minkä tahansa uuteen asiaan tutustumiseen. Menee itse rohkeasti paikanpäälle, tutustuu ja katsoo, miten siellä toiset ovat, ottaa osaa keskusteluun ensin tuttujen kanssa ja sitten laajentaa piiriään kohti tuntematonta. Tekee aloitteita, osallistuu toisten aloittamiseen ja kertoo omasta osaamisalastaan. Muistaa huumorintajun ja inhimillisyyden, suhtautuu armollisisesti itseensä ja siihen, että aina on alussa ennen kuin pääsee pidemmällä. Oho eiku -menetelmälläkin pääse pitkälle.

Monet meistä ovat jo sosiaalisessa mediassa kuin kotonaan, toiset ovat vasta kyläilemässä. Osa pystyttää jo mainoskylttejä ja tienviittoja yritykseensä, osa luo näyteikkunoita tai järjestää arvontoja tai kilpailuja.  Monelle tapahtumien ja näyttelyiden mainostuskin tuntuu somessa luontevalta.

Aina kun valmistelee toisille asioita, oppii itsekin uutta. Nyt minullakin on pinterest-painikkeet selaimessa ja uusi mainostuskampanja business.facebookissa viritteillä. Kiitos tästä!

Jos sun yritys kaipaa somemaailman perusteita, olen mielelläni käytettävissä!

 

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Julkaistu tehnyt

Oma verkkokauppa kehittyy

Konmari Suomi – facebook -ryhmässä pohdiittin, että mistä saisi mustia meikinpesulappuja. Tiesin, että mulla on mustaa velouria odottamassa käyttöä ja ihana pellainen kangaspala odottamassa aikaa parempaa. Tarjosin palveluani ja niinpä kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Oli mukava ommella kauniita käyttötarvikkeita tuottamaan iloa toisille.

 

Kun yksi asia johtaa toiseen…

Olen aika aktiivisesti (jopa liian) aktiivisesti puhelimella erilaisissa sovelluksissa ja ryhmissä. Pari kertaa ryhmissä on kaivattu jotakin ja tekisi mieleni sanoa, että mulla on. Tai vois olla. Tai katso tuolta mun verkkokaupasta. Mutta kun sitä verkkokauppaa ei oo ollut. Nyt se on jo niin tuloillaan, että on jo näkyvissä ja käyttökelpoinen, vaikka moni osio on vielä kesken.

Viikonlopun aikana lopulta kuvailtiin tuotteita ja tehtiin kauppaa kuntoon. Hiukan kesken se on vieläkin, mutta jo toimintakuntoinen!

koitan loppuviikosta jatkaa kuvauksia puuttuvien tuotteiden osalta. Nytkin sinne  saa jo mennä katsomaan: ohjauslanka.suomalainenverkkokauppa.fi

JA Tietty ekan viikon kunniaksi eli ensiviikon keskiviikkoon asti (22.3.2017 asti) saat  toimituskulut ilmaiseksi, kun merkkaat toimistustavaksi nouto ja kirjoitat lisätietoihin, että oikeasti haluaisit tuotteet postitse 😀 . Kikkaillaan tää näin kun mulla on pari juttua vielä hakusessa tuon nettikaupan kanssa.

Oon niin tytyväinen, että oon jo tässä asti. Ja niin: noita pesulappuja löytyy sieltä myös.

 

 

 

Julkaistu tehnyt

Toimiva perhe -kurssi Tampereella

Nyt on viimeinen aika täyttää lupaus, jonka olen jo useammalla kysyjälle antanut: Toimiva perhe -kurssi toteutuu tänä keväänä! Se pidetään kahtena viikonloppuna la 11.3. – 12.3. ja la 8.4. – 9.4.  klo 9-16 yhteistyökumppanini, Studio Amandan, tiloissa Papinkatu 2:ssa Tampereella.

Mitä kurssilla tehdään?

Kurssin aikana pohditaan omaa vanhemmuutta, mietitään rakentavampaa riitelyä ja neuvomisen taitoa, opitaan kuuntelemaan ja tulemaan kuulluksi. Kiteytettynä: miten toimia vanhempana ilman lahjontaa, kiristystä ja uhkailua? Miten olla tyytyväisempi omaan vanhemmuuteensa ja suhteestaan lapsiinsa? Kurssi sopii myös lasten kanssa toimiville aikuisille.

Kurssin hinta on 120e ja puolison hinta on 80 euroa, sisältäen kurssimateriaalin ja päiväkahvit. Lounas omakustanteinen.

Ilmoittaudu allaolevalla lomakkeella helmikuun loppuun mennessä.

 

 

Julkaistu tehnyt

käsillätehtyä kevättä

On ollut taas se aika vuodesta, jolloin omaa päätä täytyy tyhjentää ja ladata tekemällä käsin jotakin. Asiat tuntuvat järjestyvän paitsi nukkumalla, myös tekemällä jotakin joka on tuttua, turvallista ja joka tuottaa nopeasti näkyvää tulosta.

tiskiratit
neulottua ekologisisa tiskirättejä

Tänä keväänä herkullisen väriset puuvillalangat saivat sen aikaan. Neuloin suuren määrän puuvillaisia tiskirättejä, useimmissa neulotuissa räteissä on myös virkatut reunat, takarivin siniset ja lila tiskirätti ovat pelkistettyjä pitsittömiä versioita.

Rätit ovat mukavia käytössä ja paranevat vain pesujen myötä. Voi pestä pesukoneessa 60°C:ssa. Sitten kun rätti on aivan lopussa, sen voi heittää kompostiin, sillä puuvilla maatuu kyllä lankanakin. Vaaleansinisissä on 45% viskoosia, joten ne joutuu laittamaan sekäjätteeseen käyttöiän päättyessä.

Näitä on nyt siis myös myynnissä, sillä määräänsä enempää minä en näitä itse tarvitse.
Saat neulotin tiskirätin omaksesi 6e:lla postikuluineen. Varaa minulta rätti allaolevalla lomakkeella.