Julkaistu

sanoista tekoihin

Teorialla ja käytännöllä ei ole kovinkaan suurta merkitystä teoriassa, mutta käytännössä on.

Näin minulle on joskus opetettu. Olen miettinyt ylläolevaa lausetta todella paljon, sen kaverina on varmaankin sanonta:

Älä tee niinkuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon.

Toissa viikolla minun autoni kylkeen oli peruuttanut joku. Huomasin vahingon vasta myöhemmin kotona. En ollut nähnyt ko. tilannetta. Näin vain sen seuraukset. Harmitti. Kiukutti. Ärsytti. Kirjoitin asiasta koulutusryhmälleni, jossa olin edellisenä iltana ollut kouluttamassa. Sain myöhemmin viestiini vastauksen ja sen jälkeen vielä puhelinsoiton. Peruuttaja selvisi. Oma kiukku hellitti, kun asia saatiin selvitettyä. Itse auton korjauttamisesta ja vaikuutusyhtiöiden kanssa sopiminen tuntui jo helpottavalta kun asiasta oltiin päästy alkuun. Sanoista siirryttiin tekoihin.

Olen lukenut vuodenvaihteen jälkeen kirjaa: 20x parempi minä. Kirja on armollinen, rohkaiseva, neuvoja sisältävä kristillinen kirja. 20 kirjan luvussa opastetaan tapoihin ja ajatelumalleihin, joita työstämällä elämästä tulisi mukavampaa elää. Elämään tulisi enemmän iloa, uskoa, armollisuutta, terveyttä ja uudenlaista näkökulmaa omaan nykyisyyteen ja  tulevaisuuteen. Kirjassa muistutetaan, että olen arvokas ja ainutlaatuinen ja minun tulisi pitää parempaa huolta itsestäni. Itseensä voi sijoittaa vaikkapa päivittäisellä liikunnalla, nukkumalla tarpeeksi, ravitsemalla ja kehittämällä mieltään, jättämällä pois itseä, ajankäyttöä  ja iloa tuhoavia tapoja, aloittamalla uusia terveellisempiä tapoja, kilvoittelemalla taidoissaan ja kehittämällä lahjojaan ja rakentamalla itseluottamustaan. Kuulostaa lupaavalta,  eikö totta? Oli ilo lukea ja kuulla, mitä hyvää ajattelun ja elämäntapamuutoksista voisi seurata.

Kirja vakuuttaa, että tärkeä askel on aloittaminen. Samalla kirja myös muistuttaa, että aloittaminen on prosessin helpoin askel. Kuulostaa miltei sarkasmilta, sillä toisaalla kirjassa muistutetaan, että ”sillä ei ole merkitystä, miten monta asiaa olet aloittanut, jos et koskaan saata niitä päätökseen.” Ja toisaalla: ” Voimme aina palata lähtöpisteeseen ja saattaa päätökseen sen, minkä olemme aloittaneet”. Minunkin parempi elämä on nyt ”tekemistä vaille valmis”.

Suosittelen tätä kirjaa itsetutkistelun avuksi. Kirja paljasti ainakin minulle jotakin uutta itsestäni ja sai pohtimaan sitä, miten pitkä matka on joskus sanoista tekoihin. Nyökkään mielessäni kirjan ajatuksille ja alleviivaan kirjan tärkeimpiä pointteja ja silti: miten vaikeaa on päästä edes alkuun. Monet asiat ovat niin juurtuneet minuun kiinni, että niiden kitkeminen vaatii ainakin aluksi kovaa ja ahkeraa työtä.

Haluan kuitenkin siirtyä sanoista tekoihin. Niinkuin autooni peruuttaja, haluan myöntää missä mennään ja miten siihen on tultu. Haluan selvittää tilanteen ja korjata sen. Haluan elää hyvällä omalla tunnolla itseni kanssa ja olla parempi itseni. Siitä on iloa minulle, kotona ja töissä lähelläni eläville ja Jumalalle.

Haluan lahjoittaa kirjan seuraavalle lukijalle. Ensimmäinen pyytävä saa sen. Ja toivon, että lahjoittaa sitten luettuaan eteenpäin. Katsotaan sitten myöhemmin, mihin asti ollaan tultu. Nyt on tärkeintä siirtyä sanoista tekoihin.

Helppolukuinen kristilliseen arvopohjaan petustuva self help -opas.

 

Julkaistu

Kuulluksi tulemisesta

Kuva on Gummeruksen kirjasta Jaxuhali & kivat sulle, voimalauseita sieltä minne aurinko ei paista.

Uusi vuosi on minulle aina uuden aloittamisen aikaa. Nyt kun sain verkkosivuni pienen katkon jälkeen jälleen toimimaan, päätin aloittaa oman yritykseni blogin kirjoittamisen. Viikottain ilmestyy uusi kirjoitus itseni, yrittäjyyteni tai kuulluksi tulemisen näkökulmasta.

Tänä vuonna olen monen muun keski-ikäisen naisen tavoin päättänyt satsata itseeni. Teini-ikäisiä lapsia lähinnä huvitti, kun kerroin uudenvuodenlupauksekseni, että aioin syöttää, nukuttaa ja liikuttaa itseäni, jotta pysyn terveenä ja hyvinvoivana. Aikuiset ihmiset paremmin ymmärsivät mistä puhun.

En edes sitten viitsinyt lapsilleni jakaa jatkoajatusta hyvinvointini suhteen. Aion tarkemmin kuunnella muita ja itseäni. Edelleen nimittäin ajattelen, että nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on henkisen jaksamisen kannalta ihan olennaisessa osassa. Myös se, että kuuntelen itseäni.

Kävin tammikuun alussa kirjakaupassa, kun etsin syntymäpäivälahjakirjaa anopilleni. Löysin lahjakirjan lisäksi toisen kirjan, josta olen nyt viikon ajan jakanut sarkastista riemua kaikille jutulle tulleelle. Jotenkin tämä kirja on osunut minulle sopivaan nauruhermoon – ja onhan näissä totta toinen puoli.

Kirjan syvälliset mietelauseet sekä saavat minut läymäyttämään otsaani, että nauramaan itselleni, vai mitä sanot tästä:

”Jokainen päiväsi voi olla täydellinen.
Mutta ei ole.”

Tai tästä:

”Toisilla lahjakkuus on synnynnäistä, toiset joutuvat näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteensa. Ja sitten on sellaisia kuin sinä.”

Pysähdyin siis. Kuuntelin itseäni. Jaoin iloani toisten kanssa. Tulimme kaikki hyvällä tuulella kuulluiksi ja nähdyiksi. Nauroimme yhdessä. Onnistuin.

Ja kirjavinkki niille, jotka haluavat pysähtyä tämän erilaisen mietelausekirjan äärelle: