
Väärinymmärtäminen paljastaa meistä itsestämme jotakin sellaista, mihin tavallinen keskustelu ei yllä. Ihmetellessämme jotakin, tulemme sanoittaneeksemme jotakin, joka on meissä tässä ajassa läsnä. Tajusin sen oman hölmöilyni kohdalla. Oman ajattelun, sen väärinymmärretyn tai oikeaksi luullun jakaminen synnyttää yhteyttä, keskustelua ja puhdistaa ilmaa. Joku viisas ajattelija (en löytänyt lähdettä tähänmistään vaikka kuinka etsin, lisään tähän, jos löydän) sanoi, että on oikein hyvä ymmärtää joskus väärin. Silloin huomaa kuinka samaa mieltä oikeastaan on.

Kävimme mieheni kanssa lauantaina Kööpenhaminassa. Todellakin siis vain lauantaina. Lähdimme aamulla ja tulimme takaisin puolen yön jälkeen. Ei mikään luontoystävän vaihtoehto, mutta tarpeellisen tuntuinen irtiotto arjesta ja samalla synttärilahja miehelleni. Lähdimme reissuun vailla tavoitteita ja aikataulusta muun kuin meno- ja paluulennon suhteen.


Matka oli onnistunut. Ihan niinkuin ulkomailla olis ollut, tokaisi mieheni kotimatkalla. Hyviä keskusteluja, pientä seikkailumieltä, kävelyä jalat kipeiksi asti, ruokailua tanskalaisittain ja puhetta, pysähtelyä, kuvaamista ja ajattelua. Jopa lapsellista innostusta, kun ajeltiin metrolla, jossa ei ole kuljettajaa. Tuli ihan Harry Potter -fiilis, kun istuimme siinä metron etupenkeillä katsellen kun ohjaamaton juna kiitää tunnelissa.

