Kuva on Gummeruksen kirjasta Jaxuhali & kivat sulle, voimalauseita sieltä minne aurinko ei paista.
Uusi vuosi on minulle aina uuden aloittamisen aikaa. Nyt kun sain verkkosivuni pienen katkon jälkeen jälleen toimimaan, päätin aloittaa oman yritykseni blogin kirjoittamisen. Viikottain ilmestyy uusi kirjoitus itseni, yrittäjyyteni tai kuulluksi tulemisen näkökulmasta.
Tänä vuonna olen monen muun keski-ikäisen naisen tavoin päättänyt satsata itseeni. Teini-ikäisiä lapsia lähinnä huvitti, kun kerroin uudenvuodenlupauksekseni, että aioin syöttää, nukuttaa ja liikuttaa itseäni, jotta pysyn terveenä ja hyvinvoivana. Aikuiset ihmiset paremmin ymmärsivät mistä puhun.
En edes sitten viitsinyt lapsilleni jakaa jatkoajatusta hyvinvointini suhteen. Aion tarkemmin kuunnella muita ja itseäni. Edelleen nimittäin ajattelen, että nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on henkisen jaksamisen kannalta ihan olennaisessa osassa. Myös se, että kuuntelen itseäni.
Kävin tammikuun alussa kirjakaupassa, kun etsin syntymäpäivälahjakirjaa anopilleni. Löysin lahjakirjan lisäksi toisen kirjan, josta olen nyt viikon ajan jakanut sarkastista riemua kaikille jutulle tulleelle. Jotenkin tämä kirja on osunut minulle sopivaan nauruhermoon – ja onhan näissä totta toinen puoli.
Kirjan syvälliset mietelauseet sekä saavat minut läymäyttämään otsaani, että nauramaan itselleni, vai mitä sanot tästä:
”Jokainen päiväsi voi olla täydellinen.
Mutta ei ole.”
Tai tästä:
”Toisilla lahjakkuus on synnynnäistä, toiset joutuvat näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteensa. Ja sitten on sellaisia kuin sinä.”
Pysähdyin siis. Kuuntelin itseäni. Jaoin iloani toisten kanssa. Tulimme kaikki hyvällä tuulella kuulluiksi ja nähdyiksi. Nauroimme yhdessä. Onnistuin.
Ja kirjavinkki niille, jotka haluavat pysähtyä tämän erilaisen mietelausekirjan äärelle:
