Avainsana: merkitys

Julkaistu tehnyt

Yrittänyttä ei laiteta

Olen paljon miettinyt otsikkona olevaa suomalaista sananlaskua. Se tarkoittaa sitä, että yrittänyttä ei moitita. Nykyajassa se ei aina tunnu pitävän paikkaansa, vaikka ajatttelen, että juuriltaan se on yhtä totta. Koen myös itse olemiseni merkityksellisemmäksi, jos voin sanoa, että olen edes yrittänyt.

Vuoden alkuni on alkanut rohkeudesta käsin. Kaikenlaista on yritetty. Olin mukana kirkollikokousvaaleissa ehdokkaana Tampereen hiippakunnassa. Se jäi yritykseksi. Meidän hiippakunnastamme valittiin vain miehiä kirkolliskokoukseen? Kotimaa-lehdessä vaalitulosta pidettiin jopa skandaalina. Vaikka edustajuus jäikin yritykseksi, niin jo ehdokkuuteen lähteminen sai minut kuitenkin ajattelemaan kirkkoa, arvojani ja osaamistani, esittelyni löydät jonkin aikaa ehdokasgalleriasta.

Olen tehnyt rohkeita valintoja seurakuntatyössäni, yrittäjyydessä, opiskelussani ja yrittänyt myös laajentaa ajatteluani lukemalla. Käsiini osui Olli Luukkaisen ja Jarkko Vuorisen kirja, Yrittävä Elämänasenne. Se on nyt yöpöytäkirjanani. Alkuosa on ainakin mukaansatempaava, suosittelen. Laitan tähän sisällysluettelen vinkiksi sisällöstä, etten kokonaan spoilaa lukuelämämystä etukäteen. Kirja on vuodelta 2002, mutta se on pääosin kestänyt hyvin aikaa.

Opiskelussani olen keskittynyt pro gradu -työni aiheenvalinnan vuoksi tutkimaan elämän merkityksellisyyden kokemista ja nuoren oman paikan löytämistä ympäröivässä yhteiskunnassa. Uusimmassa Suomen työnohjaajat ry:n ammattilehdessä Osviitassakin pohdittiin merkityksellisyyden merkitystä sekä yrittäjälle, yritykselle että asiakkaille. Olisiko tässä sinunkin reflektoinnillesi hyvää pohjamateriaalia? Kiitos Kirsti Hirvanen tästä!

Julkaistu tehnyt

Konmarituksen lahja

Marie Kondon kirjat Siivouksen elämänmullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys ovat tehneet minuun vaikutuksen. Olen ollut jo vuosien ajan mukana myös Facebookissa olevassa yli 55 800 jäsenen Konmari Suomi -ryhmässä . Tämän vuoden alussa sain uutta puhtia katsomalla Netflixistä Marie Kondo: Kodit järjestykseen – sarjaa . Harvan sarjan olen ensimmäisestä jaksosta alkaen laittanut paussille siivotakseni jotakin innoissani.

Kondon kirjat ovat olleet inspiroivan alun jälkeen hieman hitaammin vaikuttavaa laatua minussa. Olen ajatellut asioita uudella tavalla. Olen siivonnut, vaikkakin prosessi on vielä pahasti kesken. Olen miettinyt, mitä haluan ostaa/muuttaa/parantaa omassa (työ)elämässäni, kodissani, parisuhteessani, terveydessäni jne. Olen halunnut myös satsata itseeni monen vuoden jälkeen. Olen ollut aiemmin enemmän toisia varten kuin itseäni varten. Olen joutunut rajaamaan asioita, itkemään, kiukuttelemaan ja osoittamaan rajojani ja rajallisuuttani myös hölmöillä tavoilla. Olen kasvanut sisäisesti ja keventynyt ulkoisesti. Olen joutunut nöyrtymään ja ymmärtämään omaa ymmärtämättömyyttäni. Edelleen tai oikeastaan selkeämmin ymmärrrän, että on olemassa valtava määrä ihmisiä, joita en todellakaan ymmärrä.

Alkuviikon paperisiivouksessa löysin aarteen. Omat muistiinpanoni kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiviltä 2000-luvulta. Ihailemani viisaan teologin,  Martti Lindqvistin luennolta kirjoittamani muistiinpanot hohtivat kuin helmet tähän päivään. Miten ajankohtaisia hänen ajatuksensa olivat myös tässä tammikuussa kutakuinkin 19 vuotta myöhemmin.

”Abraham oli uhraamassa poikaansa Iisakkia, kun luuli Jumalan vaativan sitä. Kenenkään ei tarvitse uhrata yhtään perheenjäsentä työlleen!”

”Jos yrität työntekijänä ratkaista itsesi ja kaiken, mitä he sinulta pyytävät, se on aivan liian vähän ihmisille.”

Jäin miettimään sitaatteja, joita muistiinpanoni pelkästään ovat. Tätä en olisi löytänyt, jos a) en olisi säilyttänyt sitä b) siivonnut paperipinojani ja kansioitani. Aion liimata tämän muistiinpanon muistikirjaani. Muistikirjani ovat aarteitani, jotka tuottavat minulle iloa. Ne myös pysyvät hyvin pystyviikattuina hyllyssä. Ne ovat kirjoja, joista lähden hakemaan inspiraatiota, muistelemaan asioita ja joista saatan uudelleen lämmitettynä pitää saman opetuksen uudelleen. Ja sitten epäsuora kolleegan muistinvarainen lainaus yhteiseltä raamattuopettajaltamme. Hän sanoi Eero Junkkaalan joskus sanoneen, ”että jos aiot tehdä niin huonon opetuksen, että aiot  pitää sen vain yhden kerran, se kannattaa jättää pitämättä. Hyvin valmisteltu opetus kannattaa tallettaa ja tehdä niin hyvin, että sen voi pitää uudelleen jossakin toisessa tilaisuudessa.” Olipa lause oikeasti Eerolta tai ei, niin ostan ajatuksen.

Ja sitten tunnustus: olen pitänyt niitä uudelleen pidettäviä hyvien muistiinpanojen opetuksia ja sitten niitä, joita ei ehkä olisi kannattanut pitää edes sitä yhtä kertaa. Martti Lindqvistin luonto sensijaan on kestänyt hyvin aikaa. Puhutteleeko luentomuistiinpanoni sinua tänään? Ja jos niin mikä kohta kolahtaa?