Kategoria: kuulluksi tuleminen

Julkaistu tehnyt — 1 kommentti

Verkostoitumisen taito ja lahja

Facebookissa on naisyrittäjien ryhmä. Ja niinkuin kaikissa ryhmissä, sielläkin välillä miekat kalisee ja sanan säilä lyö. Sen vuoksi mieltä pahoitetaan säännöllisin väliajoin. Pääosin kuitenkin ollaan sovussa ja synergiaa ja vinkkejä ropisee niitä pyydettäessä.

Tässä muutama päivä sitten Villakeijun Johanna kyseli ryhmässä apua WordPress + Woocommerce -verkkokauppaansa neuvoja. Tällä kertaa kukaan ei vastannut, vain yksi halihymiö ilmestyi avunpyynnön alle. Aloituksen rohkaisemana kirjoitin kuitenkin vastauksen, joka lopulta yllättäen jäi ainoaksi:

En oo mikään it-pro, mutta oon alusta asti tehnyt WordPress+woocommerse- kaupan oho-eiku-menetelmällä. Ja pyörii mukavasti. Jos tämmönen tsi osasi auttaa, niin laita yv. Mun sivut on www.ohjauslanka.fi

Johanna laittoi mulle messenger-viestissä muutamia kysymyksiään ja minä mietin niihin ratkaisuja. Uusia pohdintoja minullekin, joten google, ystäväni hädässä, auttoi minua löytämään Jannen. Koska Jannen verkkosivujen mainostama verkkokaupan varastoraportti-lisäosa ei suoraan verkkosivujensa esittelyn perusteella vastannut tarpeeseen, niin soitin Jannelle. Jannen lisäosa ei suoraan tehnyt sitä, mitä tarvittiin, mutta hän lupasi muokata sitä. Muokkauksen jälkeen pystyisi sitten verkkokaupasta tekemään inventaarion tuoteryhmittäin ja vieläpä niin, että niissä näkyy varaston arvo sekä hankinta-arvon että myyntiarvon mukaan. Ja kas: samana päivänä ilmestyi illalla sähköpostiini video kysyen, onko tämä sitä, mitä tarvitaan?

No oli tietenkin! Samaisena iltana annoin sitten verkkokauppalapseni tunnukset hetkeksi Jannen huomaan ja aamulla verkkokaupastani sai tehtyä inventaarion tuoteryhmittäin. Enää täytyy hankintahinnat naputella verkkokauppaan, mikä minun tapauksessani ei ole niin iso homma – toisin kuin Johannalla! Vaikka lupasi Janne Johannalle siihenkin jonkin kikkakutosen ja koodinpätkän!

Tästä tuli niin hyvä mieli, etä haluan jakaa sen kanssanne. Lämpimät suositukset siis Jannen palvelualttiudelle ja Varastoraportti-lisäosalle Woocommerce-verkkokauppaan. Sen löydät tästä linkistä (asennuspalveluineen!). Ja jos askartelu/skräppäys/ompelu/neulominen yms. Kiinnostaa, niin Johannan kaupasta näyttää saavan vaikka mitä korona-ajan puuhamatskua kotoiluun!

Julkaistu tehnyt

sanoista tekoihin

Teorialla ja käytännöllä ei ole kovinkaan suurta merkitystä teoriassa, mutta käytännössä on.

Näin minulle on joskus opetettu. Olen miettinyt ylläolevaa lausetta todella paljon, sen kaverina on varmaankin sanonta:

Älä tee niinkuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon.

Toissa viikolla minun autoni kylkeen oli peruuttanut joku. Huomasin vahingon vasta myöhemmin kotona. En ollut nähnyt ko. tilannetta. Näin vain sen seuraukset. Harmitti. Kiukutti. Ärsytti. Kirjoitin asiasta koulutusryhmälleni, jossa olin edellisenä iltana ollut kouluttamassa. Sain myöhemmin viestiini vastauksen ja sen jälkeen vielä puhelinsoiton. Peruuttaja selvisi. Oma kiukku hellitti, kun asia saatiin selvitettyä. Itse auton korjauttamisesta ja vaikuutusyhtiöiden kanssa sopiminen tuntui jo helpottavalta kun asiasta oltiin päästy alkuun. Sanoista siirryttiin tekoihin.

Olen lukenut vuodenvaihteen jälkeen kirjaa: 20x parempi minä. Kirja on armollinen, rohkaiseva, neuvoja sisältävä kristillinen kirja. 20 kirjan luvussa opastetaan tapoihin ja ajatelumalleihin, joita työstämällä elämästä tulisi mukavampaa elää. Elämään tulisi enemmän iloa, uskoa, armollisuutta, terveyttä ja uudenlaista näkökulmaa omaan nykyisyyteen ja  tulevaisuuteen. Kirjassa muistutetaan, että olen arvokas ja ainutlaatuinen ja minun tulisi pitää parempaa huolta itsestäni. Itseensä voi sijoittaa vaikkapa päivittäisellä liikunnalla, nukkumalla tarpeeksi, ravitsemalla ja kehittämällä mieltään, jättämällä pois itseä, ajankäyttöä  ja iloa tuhoavia tapoja, aloittamalla uusia terveellisempiä tapoja, kilvoittelemalla taidoissaan ja kehittämällä lahjojaan ja rakentamalla itseluottamustaan. Kuulostaa lupaavalta,  eikö totta? Oli ilo lukea ja kuulla, mitä hyvää ajattelun ja elämäntapamuutoksista voisi seurata.

Kirja vakuuttaa, että tärkeä askel on aloittaminen. Samalla kirja myös muistuttaa, että aloittaminen on prosessin helpoin askel. Kuulostaa miltei sarkasmilta, sillä toisaalla kirjassa muistutetaan, että ”sillä ei ole merkitystä, miten monta asiaa olet aloittanut, jos et koskaan saata niitä päätökseen.” Ja toisaalla: ” Voimme aina palata lähtöpisteeseen ja saattaa päätökseen sen, minkä olemme aloittaneet”. Minunkin parempi elämä on nyt ”tekemistä vaille valmis”.

Suosittelen tätä kirjaa itsetutkistelun avuksi. Kirja paljasti ainakin minulle jotakin uutta itsestäni ja sai pohtimaan sitä, miten pitkä matka on joskus sanoista tekoihin. Nyökkään mielessäni kirjan ajatuksille ja alleviivaan kirjan tärkeimpiä pointteja ja silti: miten vaikeaa on päästä edes alkuun. Monet asiat ovat niin juurtuneet minuun kiinni, että niiden kitkeminen vaatii ainakin aluksi kovaa ja ahkeraa työtä.

Haluan kuitenkin siirtyä sanoista tekoihin. Niinkuin autooni peruuttaja, haluan myöntää missä mennään ja miten siihen on tultu. Haluan selvittää tilanteen ja korjata sen. Haluan elää hyvällä omalla tunnolla itseni kanssa ja olla parempi itseni. Siitä on iloa minulle, kotona ja töissä lähelläni eläville ja Jumalalle.

Haluan lahjoittaa kirjan seuraavalle lukijalle. Ensimmäinen pyytävä saa sen. Ja toivon, että lahjoittaa sitten luettuaan eteenpäin. Katsotaan sitten myöhemmin, mihin asti ollaan tultu. Nyt on tärkeintä siirtyä sanoista tekoihin.

Helppolukuinen kristilliseen arvopohjaan petustuva self help -opas.

 

Julkaistu tehnyt

Kieli luo yhteyttä

Eilen oli juhlapäivä. 29.1. on työnohjauksen päivä Suomessa. Monin paikoin sitä juhlittiin erilaisin työnohjausksesta kertovin tapahtumin ja työnohjaajien kokontumisten voimin. Pirkanmaan STOryn työnohjaajatkin kokoontuivat alueiltaan, jonne minä en päässyt, sillä olin töissä.

Pirkanopiston Toimiva perhe -kurssin  ensimmäinen kokoontuminen oli Pirkkalassa. Samalla alkoi 10. Toimiva perhe -ohjaajavuoteni. Paljon on omassa elämässä muuttunut kymmenessä vuodessa, samoin työssäni ja erityisen hyvin muutoksen näkee lapsista. Pikkulapsiperheaika on muttunut teinien vanhemmuuteen. Perhe-elämän haasteet ovat muuttuneet totaalisesti. Ainoastaan nukkumaanmenemiseen liittyvä viivyttely on säilynyt kautta vuosien, samoin lähtökitka.

Olen oppinut valtavasti näiden vuosien aikana. Olen kasvanut lasten mukana. Olen oppinut käsittämättäömän määrän uusia sanoja ja sanontoja lasteni harrastusten ja kiinnostusten kautta. Olen istunut matineoissa, soittotunneilla, säbähalleilla, tanssinäytöksissä ja skeittiparkeilla. Olen kuljettanut, kulkenut ja seilannut monissa paikoissa perheen kanssa.

Eilen pysähdyin miettimään lukemaani ja käyttämääni kieltä. Tunnistan puhekieleni ja suomenkielen väännökseni. Jäin myös miettimään erityisesti verbien käyttöä. Päivi Räsäsen kommentointia kuvattiin somessa verbillä ”paheksui”. Paheksuiko hän, vai oliko ennemminkin kriittinen, harkitseva tai ylllättynyt? Uutisioidaanko tiettyjä henkilöitä heidän saamansa maineen perusteella ilman sen kummenpaa kritiikkiä? Perheessämme on keskusteltu ”valittaa”-sanasta. Mikä kaikki on valitusta? Itku? Pyytäminen? Käskeminen? Huomauttaminen? Hoputtaminen? Muistuttaminen? Kysymyminen? Vai ihan mikä tahansa sanottuna tietyllä äänensävyllä? ”Ainä sä valitat”.

”LÄNDÄSIN LIPPARIN TOHON HÄNKKÄÄN” on Mikko Saajorannan Suomen kielen kandidaattityö Oulusta. Se kertoo skeittaamisen so. rullalautauluun liittyvästä kielestä. Kieli luo yhteyttä, muodostaa yhteisön, yhteisen ymmärryksen ja luo lajille ominaisen sanaston. Uskokaa tai älkää todella moni näistä sanoista on mulle tuttuja. Ihan kaikkia temppuja en osaisi nimetä niitä nähdessäni, mutta tunnistan temppujen vaikeustasoja ja niiden erilaisia versioita. Kahdeksan vuotta skeittiparkin reunalla ja erilailla halleilla ei ole mennyt hukkaan. Tutkielma on myös harvinaisen viihdyttävästi kirjoitettu. Sen avulla voi pohjustaa omaa tietotasoa kohti Tokion olympiakisoja 2020, jossa skeittaus on mukana uutena lajina.
Temput, joissa liu’utaan erilaisia pintoja pitkin, ovat slideja tai grindeja riippuen siitä, millä laudan osalla liu’unta tapahtuu. Grindeja ovat ne temput, joissa liu’unnassa käytetään jompaakumpaa tai molempia laudan akseleista eli trukeista. Slideissa puolestaan iu’untaan käytetään laudan etupäätä eli nosea, takapäätä eli tailia tai laudan keskiosaa. Liukuviin temppuihin voidaan lisätä vielä manualit, joissa liukuminen tapahtuu vain kahdella rullalaudan neljästä rullasta. Kourujen ja kulmien reunoilla tehtäviä paikallaan olevia temppuja kutsutaan lip trickeiksi. Niitä tehdäänyleensä ramppien reunoilla käsiä ja laudan eri osia käyttäen. Flip trickit, grindit, slidet ja

lip trickit ovat siis kattotermejä lukuisille tempuille, joilla on jokaisella oma nimensä.
Mun kysymys on lähinnä itselleni, että millaisen maineen ja maailmaan mä on luonut kielenkäytölläni? Kun musta tai mun tekemisistä tai sanomisista puhutaan, mitä verbiä silloin herkimmin käytetään? Kenen mun kielenkäyttöni ottaa sisäpiiriinsä ja kenet saatan tahtomattani rajata ulos? Miten ystävällisesti laajentaa lähellä olevien ihmisten tietotaitoa ja sanavarastoa ilman että suljen muita ulkopuolelle? Miten tätä vois soveltaa kirkolliseen kieleen ja kontekstiin? Entä työnohjaukseen? Tai kouluttamiseen? Miten teinien vanhempana puhua kasvatuksesta niin, että pikkulapsiperheet löytävät sieltä samaistumiskohdan?  Miten olla paras mahdollinen vuorovaikutustaitojen ja kielenkäyttäjä silloinkin, kun on nälkä ja väsy?
Julkaistu tehnyt

Konmarituksen lahja

Marie Kondon kirjat Siivouksen elämänmullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys ovat tehneet minuun vaikutuksen. Olen ollut jo vuosien ajan mukana myös Facebookissa olevassa yli 55 800 jäsenen Konmari Suomi -ryhmässä . Tämän vuoden alussa sain uutta puhtia katsomalla Netflixistä Marie Kondo: Kodit järjestykseen – sarjaa . Harvan sarjan olen ensimmäisestä jaksosta alkaen laittanut paussille siivotakseni jotakin innoissani.

Kondon kirjat ovat olleet inspiroivan alun jälkeen hieman hitaammin vaikuttavaa laatua minussa. Olen ajatellut asioita uudella tavalla. Olen siivonnut, vaikkakin prosessi on vielä pahasti kesken. Olen miettinyt, mitä haluan ostaa/muuttaa/parantaa omassa (työ)elämässäni, kodissani, parisuhteessani, terveydessäni jne. Olen halunnut myös satsata itseeni monen vuoden jälkeen. Olen ollut aiemmin enemmän toisia varten kuin itseäni varten. Olen joutunut rajaamaan asioita, itkemään, kiukuttelemaan ja osoittamaan rajojani ja rajallisuuttani myös hölmöillä tavoilla. Olen kasvanut sisäisesti ja keventynyt ulkoisesti. Olen joutunut nöyrtymään ja ymmärtämään omaa ymmärtämättömyyttäni. Edelleen tai oikeastaan selkeämmin ymmärrrän, että on olemassa valtava määrä ihmisiä, joita en todellakaan ymmärrä.

Alkuviikon paperisiivouksessa löysin aarteen. Omat muistiinpanoni kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiviltä 2000-luvulta. Ihailemani viisaan teologin,  Martti Lindqvistin luennolta kirjoittamani muistiinpanot hohtivat kuin helmet tähän päivään. Miten ajankohtaisia hänen ajatuksensa olivat myös tässä tammikuussa kutakuinkin 19 vuotta myöhemmin.

”Abraham oli uhraamassa poikaansa Iisakkia, kun luuli Jumalan vaativan sitä. Kenenkään ei tarvitse uhrata yhtään perheenjäsentä työlleen!”

”Jos yrität työntekijänä ratkaista itsesi ja kaiken, mitä he sinulta pyytävät, se on aivan liian vähän ihmisille.”

Jäin miettimään sitaatteja, joita muistiinpanoni pelkästään ovat. Tätä en olisi löytänyt, jos a) en olisi säilyttänyt sitä b) siivonnut paperipinojani ja kansioitani. Aion liimata tämän muistiinpanon muistikirjaani. Muistikirjani ovat aarteitani, jotka tuottavat minulle iloa. Ne myös pysyvät hyvin pystyviikattuina hyllyssä. Ne ovat kirjoja, joista lähden hakemaan inspiraatiota, muistelemaan asioita ja joista saatan uudelleen lämmitettynä pitää saman opetuksen uudelleen. Ja sitten epäsuora kolleegan muistinvarainen lainaus yhteiseltä raamattuopettajaltamme. Hän sanoi Eero Junkkaalan joskus sanoneen, ”että jos aiot tehdä niin huonon opetuksen, että aiot  pitää sen vain yhden kerran, se kannattaa jättää pitämättä. Hyvin valmisteltu opetus kannattaa tallettaa ja tehdä niin hyvin, että sen voi pitää uudelleen jossakin toisessa tilaisuudessa.” Olipa lause oikeasti Eerolta tai ei, niin ostan ajatuksen.

Ja sitten tunnustus: olen pitänyt niitä uudelleen pidettäviä hyvien muistiinpanojen opetuksia ja sitten niitä, joita ei ehkä olisi kannattanut pitää edes sitä yhtä kertaa. Martti Lindqvistin luonto sensijaan on kestänyt hyvin aikaa. Puhutteleeko luentomuistiinpanoni sinua tänään? Ja jos niin mikä kohta kolahtaa?

Julkaistu tehnyt

Kuulluksi tulemisesta

Kuva on Gummeruksen kirjasta Jaxuhali & kivat sulle, voimalauseita sieltä minne aurinko ei paista.

Uusi vuosi on minulle aina uuden aloittamisen aikaa. Nyt kun sain verkkosivuni pienen katkon jälkeen jälleen toimimaan, päätin aloittaa oman yritykseni blogin kirjoittamisen. Viikottain ilmestyy uusi kirjoitus itseni, yrittäjyyteni tai kuulluksi tulemisen näkökulmasta.

Tänä vuonna olen monen muun keski-ikäisen naisen tavoin päättänyt satsata itseeni. Teini-ikäisiä lapsia lähinnä huvitti, kun kerroin uudenvuodenlupauksekseni, että aioin syöttää, nukuttaa ja liikuttaa itseäni, jotta pysyn terveenä ja hyvinvoivana. Aikuiset ihmiset paremmin ymmärsivät mistä puhun.

En edes sitten viitsinyt lapsilleni jakaa jatkoajatusta hyvinvointini suhteen. Aion tarkemmin kuunnella muita ja itseäni. Edelleen nimittäin ajattelen, että nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on henkisen jaksamisen kannalta ihan olennaisessa osassa. Myös se, että kuuntelen itseäni.

Kävin tammikuun alussa kirjakaupassa, kun etsin syntymäpäivälahjakirjaa anopilleni. Löysin lahjakirjan lisäksi toisen kirjan, josta olen nyt viikon ajan jakanut sarkastista riemua kaikille jutulle tulleelle. Jotenkin tämä kirja on osunut minulle sopivaan nauruhermoon – ja onhan näissä totta toinen puoli.

Kirjan syvälliset mietelauseet sekä saavat minut läymäyttämään otsaani, että nauramaan itselleni, vai mitä sanot tästä:

”Jokainen päiväsi voi olla täydellinen.
Mutta ei ole.”

Tai tästä:

”Toisilla lahjakkuus on synnynnäistä, toiset joutuvat näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteensa. Ja sitten on sellaisia kuin sinä.”

Pysähdyin siis. Kuuntelin itseäni. Jaoin iloani toisten kanssa. Tulimme kaikki hyvällä tuulella kuulluiksi ja nähdyiksi. Nauroimme yhdessä. Onnistuin.

Ja kirjavinkki niille, jotka haluavat pysähtyä tämän erilaisen mietelausekirjan äärelle: