Kategoria: työssä jaksaminen

Julkaistu tehnyt

Riepumatto

Postasin Instagramiin ja Facebookkiin kuvia päännollausompeluistani koronafundeerauksen selättämiseksi. Riepumatoista tuli enemmänkin kysymyksiä. Päätin avata prosessin kuvina.

farkkusuikaleista ommeltu kynnysmatto.
Riepumatto mummun tyyliä soveltaen.

Niin kauan kuin muistan, Santaskylän mummulan eteisessä on ollut ylläkuvatun tyylinen matto, johon piti pyyhkiä jalat. Mummu ompeli omat mattonsa hyvin simppelillä ompelukoneella tummansävyisistä kankaista. Lähinnä miesten kuluneista työhousuista.

Ulkoportaalla oven ulkopuolella oli pitkään samantapainen mutta muovisuikaleista ommeltu (tai solmittu ?) matto. Isäni muisteli, että se oli ommeltu rakennusmuovijätteestä tai muovipakkausmateriaaleista ja muovikassin suikaleista. Oiva kierrätysvinkki sekin. Pitäisiköhän kokeilla 🤔?

Mä aloitan valitsemalla pohjakankaan. Sen täytyy olla suht tukevaa ja vahvaa puuvillaa. Laitan kankaan kaksinkerroin ja saumuroin sen ympäriinsä kulmat pyöristäen.

saumuriomeusta kuvaa, jossa saumataan sinivalkoisen kankaan reunaa pyöristäen.
Parhaaksi todettu mattokoko on pidemmältä sivulta suunnilleen kodin oviaukon kokoinen ja lyhyempi sivu suunnillen 2/3 pidemmästä. Mulla 90cm x 60cm valmis saumurointu kaksinkertainen pohjakangas.

Suikaleita tarvitaan paljon! Voit valita sävysävyyn tai materiaalillaan yhtenäväisiä tai sitten ihan mitä vaan suikalaita. Mielellään suunnilleen samanpituisia tai -levyisiä kangaspaloja. Mitat saattavat mulla hiukan vaihdella käytettävissä olevien kangaspalojen mukaan. Pyrin saamaan kaikki pienetkin palat käyttöön.

iso kasa revittyja kapeita kangassuikaleita.
Mun kangassuikaleet on suunnilleen 2,5cm leveitä ja n. 14-15cm pitkiä.

Palat ommellaan pohjakankaaseen suoralla ompeleella. Aloittaen mistä kohtaa vaan ulkoreunasta. Mä yleensä aloita jonkun kulman edestä. Siitä sitten ommellaan suikaleita vieriviereen. Joko sävyttäen, sekaisin tai samaa väriä kerros kerrallaan. Suikaleet ommellaan kiinni pohjaan suunnilleen suikaleen keskikohdalta. En oo ihan millilleen näitä mitannut, oon antanut mennä vaan silmämääräisesti.

farkkusuikaleita ommeltuna vieriviereen.
Kangassuikaleet ommellaan vieri viereen. Aika pölyistä hommaa. Omeleun yhteydessä on hyvä poistaa myös mahdollisen irtoavat landat suikaleista. Tosin niitä irtoaa vielä aika paljon maton valmistuttua.

Ompelukierrokset etenevät ulkoreunalta kohti maton keskustaa. Jatkan ompelua seuraavaan kierrokseen spiraalinomaisesti edeten. Sisempi kierros on noin 1-1,5cm päässä edellisestä kierroksesta. Ompelu päättyy suoraan viivaan maton keskelle

mittanauha osoittamassa ,aton taustaa, jossa ompelujälkeä 1-2cm välein.
Takapuolella rivit eivät näytä aivan suorilta, sillä ommellessä pysähdytään ja jätetään paininjalka alas jokaisen kangassuikaleen ompelun yhteydessä.

Aivan lopuksi mummu vielä otti jokaisen suikaleen kaksinkerroin sormien väliin ja tasoitti suikaleen ompeleen molemmat puolet saman pituiseksi. Siihen mä en enää oo lähtenyt. Oon jättänyt rosoisuuden ja eripituisuuden näkyviin.

Jos haluat saada paljon rikkinäisiä vaatteita, hyödyttömiä kangaspaloja tai lakanoita hyötykäyttöön, tämä ompeluhomma sopii siihen erittäin hyvin! Tulee hyvä mieli siivotessa (lue: ommellessa) työhuonetta kangaspaloista ja korjaamattomista farkuista pois.

Käytössä tämänkaltainen matto imee mahdottoman paljon hiekkaa sisäänsä eteisessä, toimii kivasti vessan mattona tai sängyn vieressä. Se on mukavan tuntuinen myös paljaille jaloille. Omat mattoni olen pessyt jo useasti pesukoneessakin. Nukkaa ja pieniä langanpätkiä näistä valitettavasti näyttää lähtevän vielä monen pesun jälkeenkin aika paljon. Ompelemalla tällaisia tuntee myös tekevänsä perinnekäsitöitä ja siirtämässä räsymattojen tavoin jotakin historiaa eteenpäin. Näistä matoista voi muistella, missä kukin suikale on entisessä elämässässän palvellut.

Julkaistu tehnyt

sanoista tekoihin

Teorialla ja käytännöllä ei ole kovinkaan suurta merkitystä teoriassa, mutta käytännössä on.

Näin minulle on joskus opetettu. Olen miettinyt ylläolevaa lausetta todella paljon, sen kaverina on varmaankin sanonta:

Älä tee niinkuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon.

Toissa viikolla minun autoni kylkeen oli peruuttanut joku. Huomasin vahingon vasta myöhemmin kotona. En ollut nähnyt ko. tilannetta. Näin vain sen seuraukset. Harmitti. Kiukutti. Ärsytti. Kirjoitin asiasta koulutusryhmälleni, jossa olin edellisenä iltana ollut kouluttamassa. Sain myöhemmin viestiini vastauksen ja sen jälkeen vielä puhelinsoiton. Peruuttaja selvisi. Oma kiukku hellitti, kun asia saatiin selvitettyä. Itse auton korjauttamisesta ja vaikuutusyhtiöiden kanssa sopiminen tuntui jo helpottavalta kun asiasta oltiin päästy alkuun. Sanoista siirryttiin tekoihin.

Olen lukenut vuodenvaihteen jälkeen kirjaa: 20x parempi minä. Kirja on armollinen, rohkaiseva, neuvoja sisältävä kristillinen kirja. 20 kirjan luvussa opastetaan tapoihin ja ajatelumalleihin, joita työstämällä elämästä tulisi mukavampaa elää. Elämään tulisi enemmän iloa, uskoa, armollisuutta, terveyttä ja uudenlaista näkökulmaa omaan nykyisyyteen ja  tulevaisuuteen. Kirjassa muistutetaan, että olen arvokas ja ainutlaatuinen ja minun tulisi pitää parempaa huolta itsestäni. Itseensä voi sijoittaa vaikkapa päivittäisellä liikunnalla, nukkumalla tarpeeksi, ravitsemalla ja kehittämällä mieltään, jättämällä pois itseä, ajankäyttöä  ja iloa tuhoavia tapoja, aloittamalla uusia terveellisempiä tapoja, kilvoittelemalla taidoissaan ja kehittämällä lahjojaan ja rakentamalla itseluottamustaan. Kuulostaa lupaavalta,  eikö totta? Oli ilo lukea ja kuulla, mitä hyvää ajattelun ja elämäntapamuutoksista voisi seurata.

Kirja vakuuttaa, että tärkeä askel on aloittaminen. Samalla kirja myös muistuttaa, että aloittaminen on prosessin helpoin askel. Kuulostaa miltei sarkasmilta, sillä toisaalla kirjassa muistutetaan, että ”sillä ei ole merkitystä, miten monta asiaa olet aloittanut, jos et koskaan saata niitä päätökseen.” Ja toisaalla: ” Voimme aina palata lähtöpisteeseen ja saattaa päätökseen sen, minkä olemme aloittaneet”. Minunkin parempi elämä on nyt ”tekemistä vaille valmis”.

Suosittelen tätä kirjaa itsetutkistelun avuksi. Kirja paljasti ainakin minulle jotakin uutta itsestäni ja sai pohtimaan sitä, miten pitkä matka on joskus sanoista tekoihin. Nyökkään mielessäni kirjan ajatuksille ja alleviivaan kirjan tärkeimpiä pointteja ja silti: miten vaikeaa on päästä edes alkuun. Monet asiat ovat niin juurtuneet minuun kiinni, että niiden kitkeminen vaatii ainakin aluksi kovaa ja ahkeraa työtä.

Haluan kuitenkin siirtyä sanoista tekoihin. Niinkuin autooni peruuttaja, haluan myöntää missä mennään ja miten siihen on tultu. Haluan selvittää tilanteen ja korjata sen. Haluan elää hyvällä omalla tunnolla itseni kanssa ja olla parempi itseni. Siitä on iloa minulle, kotona ja töissä lähelläni eläville ja Jumalalle.

Haluan lahjoittaa kirjan seuraavalle lukijalle. Ensimmäinen pyytävä saa sen. Ja toivon, että lahjoittaa sitten luettuaan eteenpäin. Katsotaan sitten myöhemmin, mihin asti ollaan tultu. Nyt on tärkeintä siirtyä sanoista tekoihin.

Helppolukuinen kristilliseen arvopohjaan petustuva self help -opas.

 

Julkaistu tehnyt

Konmarituksen lahja

Marie Kondon kirjat Siivouksen elämänmullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys ovat tehneet minuun vaikutuksen. Olen ollut jo vuosien ajan mukana myös Facebookissa olevassa yli 55 800 jäsenen Konmari Suomi -ryhmässä . Tämän vuoden alussa sain uutta puhtia katsomalla Netflixistä Marie Kondo: Kodit järjestykseen – sarjaa . Harvan sarjan olen ensimmäisestä jaksosta alkaen laittanut paussille siivotakseni jotakin innoissani.

Kondon kirjat ovat olleet inspiroivan alun jälkeen hieman hitaammin vaikuttavaa laatua minussa. Olen ajatellut asioita uudella tavalla. Olen siivonnut, vaikkakin prosessi on vielä pahasti kesken. Olen miettinyt, mitä haluan ostaa/muuttaa/parantaa omassa (työ)elämässäni, kodissani, parisuhteessani, terveydessäni jne. Olen halunnut myös satsata itseeni monen vuoden jälkeen. Olen ollut aiemmin enemmän toisia varten kuin itseäni varten. Olen joutunut rajaamaan asioita, itkemään, kiukuttelemaan ja osoittamaan rajojani ja rajallisuuttani myös hölmöillä tavoilla. Olen kasvanut sisäisesti ja keventynyt ulkoisesti. Olen joutunut nöyrtymään ja ymmärtämään omaa ymmärtämättömyyttäni. Edelleen tai oikeastaan selkeämmin ymmärrrän, että on olemassa valtava määrä ihmisiä, joita en todellakaan ymmärrä.

Alkuviikon paperisiivouksessa löysin aarteen. Omat muistiinpanoni kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiviltä 2000-luvulta. Ihailemani viisaan teologin,  Martti Lindqvistin luennolta kirjoittamani muistiinpanot hohtivat kuin helmet tähän päivään. Miten ajankohtaisia hänen ajatuksensa olivat myös tässä tammikuussa kutakuinkin 19 vuotta myöhemmin.

”Abraham oli uhraamassa poikaansa Iisakkia, kun luuli Jumalan vaativan sitä. Kenenkään ei tarvitse uhrata yhtään perheenjäsentä työlleen!”

”Jos yrität työntekijänä ratkaista itsesi ja kaiken, mitä he sinulta pyytävät, se on aivan liian vähän ihmisille.”

Jäin miettimään sitaatteja, joita muistiinpanoni pelkästään ovat. Tätä en olisi löytänyt, jos a) en olisi säilyttänyt sitä b) siivonnut paperipinojani ja kansioitani. Aion liimata tämän muistiinpanon muistikirjaani. Muistikirjani ovat aarteitani, jotka tuottavat minulle iloa. Ne myös pysyvät hyvin pystyviikattuina hyllyssä. Ne ovat kirjoja, joista lähden hakemaan inspiraatiota, muistelemaan asioita ja joista saatan uudelleen lämmitettynä pitää saman opetuksen uudelleen. Ja sitten epäsuora kolleegan muistinvarainen lainaus yhteiseltä raamattuopettajaltamme. Hän sanoi Eero Junkkaalan joskus sanoneen, ”että jos aiot tehdä niin huonon opetuksen, että aiot  pitää sen vain yhden kerran, se kannattaa jättää pitämättä. Hyvin valmisteltu opetus kannattaa tallettaa ja tehdä niin hyvin, että sen voi pitää uudelleen jossakin toisessa tilaisuudessa.” Olipa lause oikeasti Eerolta tai ei, niin ostan ajatuksen.

Ja sitten tunnustus: olen pitänyt niitä uudelleen pidettäviä hyvien muistiinpanojen opetuksia ja sitten niitä, joita ei ehkä olisi kannattanut pitää edes sitä yhtä kertaa. Martti Lindqvistin luonto sensijaan on kestänyt hyvin aikaa. Puhutteleeko luentomuistiinpanoni sinua tänään? Ja jos niin mikä kohta kolahtaa?

Julkaistu tehnyt

Kuulluksi tulemisesta

Kuva on Gummeruksen kirjasta Jaxuhali & kivat sulle, voimalauseita sieltä minne aurinko ei paista.

Uusi vuosi on minulle aina uuden aloittamisen aikaa. Nyt kun sain verkkosivuni pienen katkon jälkeen jälleen toimimaan, päätin aloittaa oman yritykseni blogin kirjoittamisen. Viikottain ilmestyy uusi kirjoitus itseni, yrittäjyyteni tai kuulluksi tulemisen näkökulmasta.

Tänä vuonna olen monen muun keski-ikäisen naisen tavoin päättänyt satsata itseeni. Teini-ikäisiä lapsia lähinnä huvitti, kun kerroin uudenvuodenlupauksekseni, että aioin syöttää, nukuttaa ja liikuttaa itseäni, jotta pysyn terveenä ja hyvinvoivana. Aikuiset ihmiset paremmin ymmärsivät mistä puhun.

En edes sitten viitsinyt lapsilleni jakaa jatkoajatusta hyvinvointini suhteen. Aion tarkemmin kuunnella muita ja itseäni. Edelleen nimittäin ajattelen, että nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on henkisen jaksamisen kannalta ihan olennaisessa osassa. Myös se, että kuuntelen itseäni.

Kävin tammikuun alussa kirjakaupassa, kun etsin syntymäpäivälahjakirjaa anopilleni. Löysin lahjakirjan lisäksi toisen kirjan, josta olen nyt viikon ajan jakanut sarkastista riemua kaikille jutulle tulleelle. Jotenkin tämä kirja on osunut minulle sopivaan nauruhermoon – ja onhan näissä totta toinen puoli.

Kirjan syvälliset mietelauseet sekä saavat minut läymäyttämään otsaani, että nauramaan itselleni, vai mitä sanot tästä:

”Jokainen päiväsi voi olla täydellinen.
Mutta ei ole.”

Tai tästä:

”Toisilla lahjakkuus on synnynnäistä, toiset joutuvat näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteensa. Ja sitten on sellaisia kuin sinä.”

Pysähdyin siis. Kuuntelin itseäni. Jaoin iloani toisten kanssa. Tulimme kaikki hyvällä tuulella kuulluiksi ja nähdyiksi. Nauroimme yhdessä. Onnistuin.

Ja kirjavinkki niille, jotka haluavat pysähtyä tämän erilaisen mietelausekirjan äärelle:

Julkaistu tehnyt

sosiaalista mediaa valokuvaajille

Tällä viikolla minulla oli parina päivänä mahdollisuus olla  kouluttamassa sosiaalisen median käyttämistä valokuvausalan työntekijöille ja yrittäjille Tampereella Visuaaliviestinnän instituutissa.

Ennen pysähdyttiin kirkonmäelle jumalanpalveluksen jälkeen vaihtamaan kuulumisia tai mentiin toripäiville jutulle,  nykyään kaikenlainen morottaminen, mainostaminen ja tiedottaminen tapahtuu hyvin paljolti internetin maailmassa.  Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti se paikka, jossa rakennetaan sosiaalisia verkostoja ja ollaan vuorovaiktuksessa toisten kanssa. Jos yrittäjällä ei ole kivijalkamyymälää tai studiota, on näkyvyyden ja asiakaskunnan löytyminen vaikeaa tai ainakin haastavaa. Miten tulla löydetyksi ja näkyväksi, jos ei näy.

Sosiaalisen median käyttämisen voi aloittaa niinkuin minkä tahansa uuteen asiaan tutustumiseen. Menee itse rohkeasti paikanpäälle, tutustuu ja katsoo, miten siellä toiset ovat, ottaa osaa keskusteluun ensin tuttujen kanssa ja sitten laajentaa piiriään kohti tuntematonta. Tekee aloitteita, osallistuu toisten aloittamiseen ja kertoo omasta osaamisalastaan. Muistaa huumorintajun ja inhimillisyyden, suhtautuu armollisisesti itseensä ja siihen, että aina on alussa ennen kuin pääsee pidemmällä. Oho eiku -menetelmälläkin pääse pitkälle.

Monet meistä ovat jo sosiaalisessa mediassa kuin kotonaan, toiset ovat vasta kyläilemässä. Osa pystyttää jo mainoskylttejä ja tienviittoja yritykseensä, osa luo näyteikkunoita tai järjestää arvontoja tai kilpailuja.  Monelle tapahtumien ja näyttelyiden mainostuskin tuntuu somessa luontevalta.

Aina kun valmistelee toisille asioita, oppii itsekin uutta. Nyt minullakin on pinterest-painikkeet selaimessa ja uusi mainostuskampanja business.facebookissa viritteillä. Kiitos tästä!

Jos sun yritys kaipaa somemaailman perusteita, olen mielelläni käytettävissä!

 

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Julkaistu tehnyt

käsillätehtyä kevättä

On ollut taas se aika vuodesta, jolloin omaa päätä täytyy tyhjentää ja ladata tekemällä käsin jotakin. Asiat tuntuvat järjestyvän paitsi nukkumalla, myös tekemällä jotakin joka on tuttua, turvallista ja joka tuottaa nopeasti näkyvää tulosta.

tiskiratit
neulottua ekologisisa tiskirättejä

Tänä keväänä herkullisen väriset puuvillalangat saivat sen aikaan. Neuloin suuren määrän puuvillaisia tiskirättejä, useimmissa neulotuissa räteissä on myös virkatut reunat, takarivin siniset ja lila tiskirätti ovat pelkistettyjä pitsittömiä versioita.

Rätit ovat mukavia käytössä ja paranevat vain pesujen myötä. Voi pestä pesukoneessa 60°C:ssa. Sitten kun rätti on aivan lopussa, sen voi heittää kompostiin, sillä puuvilla maatuu kyllä lankanakin. Vaaleansinisissä on 45% viskoosia, joten ne joutuu laittamaan sekäjätteeseen käyttöiän päättyessä.

Näitä on nyt siis myös myynnissä, sillä määräänsä enempää minä en näitä itse tarvitse.
Saat neulotin tiskirätin omaksesi 6e:lla postikuluineen. Varaa minulta rätti allaolevalla lomakkeella.

Julkaistu tehnyt

Koulutusta, jossa on kuin lähteelle menisi, GLS

Processed with Moldiv

Kun ”pakolliset koulut tuli käytyä” löysin kouluttautumisen ilon. Enää ei ole pakko oppia, pakko olla hiljaa, jaksaa odottaa muita, vaan nyt voi mennä sellaisiin toiminnallisiin koulutuksiin, joihin haluaa, jotka  itse valitsee ja joista arvelee saavansa jotakin. Lähtee hakemaan uutta inspiraatiota, tietoa, taitoa tai osaamista.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy -koulutukset:

Joissakin koulutuksissa tulee sellainen olo, että mitä mä täällä sittenkään teen? Oonko oikeessa paikassa, tarttenko mä tätä tietoa? Silloin oppimiskokemuksesi jää se, miten toimia itse toisin? Miten haluaa jatkossa tarkemmin lukea koulutuksen sisällön? Miten arvokasta oma aika itselleni oikeastaan on ja mihin sen haluaa käyttää? Huomaa, mitä jo itse osaa ja miten ei haluaa muuttaa toimintapaansa tai arvojaan joissakin asioissa. Olen siis aika kriittisesti mukaan lähtevä, vastustamallakin oppiva koulutettava.

Raikas lähde, josta ammentaa -koulutus:

Tällä kriittisellä asenteella lähdin muutama vuosi sitten myös kollegoideni mainostamaan GLS-konferenssiin. Ajattelin, että pessimisti ei pety ja tuleepa edes ajateltua, kun istuu hetken paikallaan.

Ensimmäinen puheenvuoro riisui minut aseista. Tämän parempaa ammatillista, hengellistä, syvää, tutkittua, korkealaatuista, koskettavaa, ajatusmaailmaa muuttavaa en ollut aiemmin koskaan kokenut. Koulutus otti minut huomioon aikuisena, ammattilaisena, oman alani erityisosaajana, kristittynä ja uudistusta ja uutta kaipaavana. Ensimmäinen konferenssi loi rohkeutta tarttua uudenlaiseen työotteeseen nuorisotyössä ja työnohjauksessa. Se myös antoi minulle uutta ymmärrystä itsestäni. Se latasi akkuni täyteen ja sain virtaa ja intoa tarttua työhöni. Se vahvisti työnäkyäni ja kiitollisuutta kutsumuksestani ja ammattitaidostani. Sen jälkeen konrefensseja on tullut useampikin. Niihin olen saanut mukaan ystäviäni ja kollegoitani. Yhteisen kokemus ja erilaista ammattitausta huolimatta on se, että olemme saaneet sitä mitä tulimme hakemaan ja paljon enemmänkin. Kiitollisuus on sana, joka nousee ensimmäisenä mieleen.

Jos sinä kaipaat ammatillista ymmärrystä  (työ-)elämääsi tai uutta näkökulmaa johtajuuden teemoihin, eikä sinua häiritse kurssin taustalla oleva kristillinen arvopohja, niin varaa paikkasi Helsingistä tai Pietarsaaresta (ruotsinkielinen konferenssi).  Suosittelen lämpimästi. Varasin jo kalenteristani 2016 kurssin itselleni ja kollegoilleni. Minä tiedän, missä on seuraava lähde. Matkalla sinne ammennan vettä tämänvuoden lähteestä. Siitä riittää juotavaa vielä kuukausiksi eteenpäin ja olen huomannut, että vesi kirkastuu sitä jakamalla pienissä ryhmissä.

P.S. Jos arvelet, että tämä on vain amerikkalaista hapatusta ja turhanpäivästä spämmiä, mutta uteliaisuutesi heräsi, niin kutsu itsesi meille, ja katsotaan yhdessä, mitä The Ritz-Carlton Groupin perustaja ja operatiivinen johtaja kertoo johtamisesta, asiakaspalvelusta ja asiakkuuksien hallinnasta. Ostin konferenssiluennot itselleni ja haluan todellakin nähdä tämän uudelleen, samoin kuin pari muutakin luentoa. Katsomalla yhdessä ja keskustelemalla näkemästämme opin varmasti jälleen uutta itsestäni, sinusta ja työelämästä.

#GLS2015 #glssuomi

Julkaistu tehnyt

Kädentaidoista voimaa arkeen

tilkkupeitto

Aamuherääminen alkoi tuntua entistä työläämältä, illat täyttyivät töistä ja muista menoista, nettflix veti puoleensa ja koti alkoi kerätä kaaosta sisälleen. Syksy alkoi vaatia veroaan. Onneksi sain pidettyä syyslomaa yhtä aikaa lasten kanssa viime viikolla.

Pihan syyskunnostuksen ja harvoinnin jälkeen alkoi ompelukone ja neula houkuttaa puoleensa. Sain valmiiksi kaksi vihresävyistä tilkkupeittoa. Sain nähdä työni jälkeä ja iloita taidoistani ja jonkin asian valmiiksi saattaamisesta. Todistin jälleen omalla kohdallani todeksi tutkimuksia mielenterveyden ja käsityöiden tekemisen yhteydestä
ja   käsityöstä psyykkisen hyvinnoinin tukena. Suosittelen tätä keinoa toisillekin syyssumuun nuupahtaville.