Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa
Tiistaina vietin mukavan päivän Tikkurilassa 2012 kesän rippikoulun ohjaajien kanssa. Pohdimme yhdessä, miten voisimme parantaa rippikoulun vuorovaikutusta ja ilmapiiriä. Mitä voisimme tehdä ennakolta, että ristiriitoja olisi leirillä mahdollisimman vähän. Ja mitkä keinot voisivat auttaa tiukan paikan tullen. Vaikuttaa siltä, että rippikoulut ovat hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä.
Päivän päätimme latinankielisiin viisauksiin. Rippikoulua tehdään ”seurakunnan läsnäollessa ja Jumalan kasvojen edessä”. Sitä ei kannata tässä kontekstissa unohtaa ja sen voi ottaa voimavaraksi työhönsä.
